Hejdå ja hyvää kesälomaa kaikille! Minulla loppui juuri lauantaina alakoulu ja on aika nostaa katse ylöspäin kohti yläkoulua. Vaikka yläkoulua onkin odotettu, uskon kuitenkin, että tulen vielä kaipaamaan takaisin alakouluun.
Tässä on tekstinpätkä alakoulun päättävästä nuoresta, joka –
Enpäs kerrokaan vielä. Saat lukea itse!
Kirjoitusvaiheessa mä olin tyytyväinen tähän, mutta kun aloin tarkistamaan tätä, tämä muuttui tylsäksi ja huonoksi. (Mä olen aivan liian itsekriittinen…) Alan kuitenkin harjoittelemaan nyt romantiikan kirjoittamista, joten ehkä saat joskus lukea vielä minulta onnistuneen rakkaustarinan.
Kiitos ihana Ester, joka yritit auttaa tämän kirjoittamisessa. Oot rakas ♥️
Kaksi ruusua
Sen aika oli nyt käsillä – viimeinen koulupäivä ennen kesälomaa. Juurikin se lauantai, kun jaetaan todistukset ja ainakin meidän koulussamme pidetään kevätjuhla. Tämä päivä ei kuitenkaan ollut ihan tavallinen, sillä minun luokkani lähtisi alakoulusta. Saisimme sanoa hyvästit tutulle koululle, ihanille opettajille ja suurimmalle osalle mahtavista luokkakavereista. Olin kuitenkin onnellinen, että parhaat kaverini Felicia ja Felix pääsivät kanssani samalle luokalle yläasteelle. Me kolme olimme olleet parhaat ystävät eskarista lähtien ja ystävyys on säilynyt tähän päivään asti. Me olemme BFF:t. Se tarkoittaa suomeksi parhaita ystäviä ikuisesti, mutta meille kolmelle se kuitenkin tarkoittaa jotain muutakin – Bianca, Felicia ja Felix. Kun katsoo nimien alkukirjaimia, niistä muodostuu teksti BFF.
”Bianca, Bianca! Meidän vuoromme”, sihahti Felix hampaidensa välistä. Olimme juuri laulaneet kuudesluokkalaisten perinteisen jäähyväislaulun ja nyt oli aika kävellä ruusukäytävän läpi, jonka jälkeen piti ottaa punainen ruusu pieneltä tokaluokkalaiselta.
Pianomusiikkia säesti taustalla tuttu 4B-luokan Lumina-ope, kun me kävelimme käytävää pitkin ja haimme ruusumme. Olin pelkkää hymyä, kun olin ottamassa ruusua käteeni. Niiasin sirosti ja lähdin kävelemään Felixin kanssa käytävän loppuun.
”Hymyä!” isäni kehotti, kun olimme saapuneet käytävän päähän, missä vanhemmat saivat kuvata omia lapsiaan. Olin tyytyväinen, että olin päässyt Felixin pariksi, sillä hänen kanssaan uskalsin olla vapaasti. Minua ärsytti Felician puolesta, joka oli joutunut ärsyttävän Lucaksen pariksi.
Loihdin kasvoilleni iloisen hymyn ja katsoin suoraan kohti kameraa. Yritin näyttää iloiselta ja pirteältä, mutta koko ajan sydäntäni painoi joku. Sitä painoi se, että joutuisin jättämään alakoulun lopullisesti. Olin totta kai ylpeä, että olin nyt selvinnyt näistä kuudesta vuodesta täällä Kivitien alakoulussa, mutta mieleni oli myös todella haikea. Yläkoulussa joutuisi ottamaan paljon enemmän vastuuta itsestään ja joku alkaisi varmasti tarjoamaan tupakkaa tai huumeita.
”Taas Bic, tule nyt”, Felix huomautti minulle lempeästi. Olin jähmettynyt jäykkään tekohymyyn ja edelleen olin olevinani kuvattavana.
Nolostuneena kipitin pois kuvausalueelta ja purskahdin hysteeriseen nauruun Felixin kanssa. Felix tunsi minut. Tiesi, että minä jään usein haaveilemaan kaikkea. Tiesi, etten halunnut nolata itseäni, vaikka niin kävikin harvinaisen usein. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että minua pelotti yläkoulu. Olin kertonut, että minua jännittää hieman, mutta se oli lähestulkoon valhe. Minua ei vain jännittänyt hieman. Minua pelotti todella paljon. En olisi halunnut jättää tätä ihanaa ala-astetta. Täällä olin kasvanut. Olin aivan sataprosenttisen varma, että uusi kouluni ei olisi samanlainen. Se ei ikinä pärjäisi Kivitielle!
”OMG! Kattokaa Felix ja Bic tätä mun ruusua. Se on niin kaunis. Mä en kestä!” Felicia alkoi kiljumaan. Hän oli tullut meidän perässämme ja saanut nyt ruusunsa. Felicia oli innokas ja upea tyttö, mutta välillä hän innostui vähän liikaa.
Yritin hymyillä ja onnistuin siinä, eikä kumpikaan ystävistäni huomannut hymyn olevan väkinäinen. Ainakaan he eivät näyttäneet sitä mitenkään. Felix vähän vilkaisi minua, mutta kyllähän hän tuijottaa minua aina, eikä siinä ole mitään erikoista. Päätin vilkaista alaspäin ja ensimmäistä kertaa näin ruusuni kunnolla.
Ruusu oli upea. Se oli iso ja tuoksui ruusulta. Ruusun tuoksu oli paras tuoksu maailmassa! Väriltään kukka oli kirkkaanpunainen, eikä se ollut lakastunut vielä yhtään. Ruusu oli kaunis. Siitä ei voisi väittää mitään muuta, mutta silti olisin halunnut jatkaa vielä edes yhden vuoden tässä alakoulussa!
”Bianca Edith Adessa Meriluoto, nyt tule!” Felicia ja Felix karjuivat korvaani. Olin taas uppoutunut ajatuksiini ja mielessäni valuivat kyyneleet. Kukaan muu ei nähnyt niitä, sillä ne olivat pääni sisällä.
”Haluatko sä tokarisi vai et?” Felicia kiljui lopulta, kun en vieläkään liikkunut. Kun hän oli tuon sanonut, katsahdin Felixiin ja hän käänsi katseensa nopeasti pois. Olin näkevinäni hänen katseessa jotakin, mutten tiennyt, että mitä se oli.
”Itseasiassa en, mutta se ei tainnut olla vastausvaihtoehdoissa, joten vastaan kyllä”, vastasin hieman pisteliäästi. Minua ärsytti ensinnäkin, että Felix käyttäytyi kuin olisin ilmaa. Felicia oli hieman järkyttyneen näköinen, mutta Felix hekotti vieressä ja sai kiharapäisen Felician kylmän mulkaisun. Nytkö sitten Felix yhtäkkiä vain nauroi minun repliikilleni? Poikia ei voi ymmärtää!
”Cia, Bic ja Felix, tulkaa jo! Tokareita aletaan jakamaan ihan kohta!” luokkakaverimme nimeltä Iris huusi meille kolmelle. Siitä kommentista lähdimme kohti luokkaa, mutta Felix kuiskasi minulle jotakin:
”Eletään hetkessä, nautitaan toistemme seurasta tässä kesäaamussa. Ei huomisesta tarvitse huolehtia!”
”Kiitos!” vastasin hänelle, vaikka ihmettelin, miksi Felix käytti noin erikoista virkettä tavallisessa tilanteessa. Mielestäni kuitenkin tuo virke kuulosti ihanalta, joten kiitin. En enää ymmärtänyt itseäni, kuka täysjärkinen rakastaa jotain lauseita ja kiittää siitä?
”Kiitos mistä?”
”Siitä, että olet tehnyt mun elämästä elämisen arvoista ja siitä, että mä onnistuin addiktoitumaan tohon lauseeseen!”
”Noh, ole hyvä vaan…”
”Oikeesti kuuntele! Sä ja Felicia olette mulle tärkeintä maailmassa. En mä ajattelekaan muuta kun teitä kahta!”
Siihen Felix vastasi vain hymyllä, mutta hän yritti selvästi kätkeä sen. Eikö hän enää halunnut olla ystäväni, kun käyttäytyi noin?
***
”Bianca Meriluoto”, opettajamme kutsui ja oli minun vuoroni hakea todistus. Felix virnisti ja näytti peukkua, kun lähdin hakemaan todistustani. Felicia taas hermoili Irikselle, mitä jos hän ei osaisi kävellä opettajan luo ja hakea todistustaan.
”Kiitos”, sanoin ja kättelin opettajaa.
”Felicia Granger!”
Viimein opettaja oli jakanut viimeisenkin todistuksen ja sai katsoa omansa. En ollut oikein ajatellut tulevasta todistuksesta mitään, mutta heti kun sain kuoren käteeni, tiesin että joutuisin pettymään.
Matematiikka: 10
Äidinkieli: 10
Englanti: 10
Ruotsi: 10
Uskonto: 9
Ympäristöoppi: 9
Historia: 9
Kuvaamataito: 9
Musiikki: 8
Käsityö: 9
Liikunta: 8
Siinä se oli, mustaa valkoisella. Sain todistukseeni vain neljä kymppiä. Nopealla matematiikalla keskiarvoni olisi 9,2, mutta se täytyisi kyllä vielä tarkistaa laskimella. Tunsin itkun nousevan kurkkuuni ja kyyneleet kihosivat silmiini. Olin odottanut parempaa alakoulun päättötodistusta. Yritin pyyhkiä kyyneleitäni, etteivät ystäväni huomaisi mitään.
”Mä.. tuun… kohta. Meen vessaan”, huikkasin muutamalle kaverilleni. En oikeasti ollut menossa vessaan, sillä halusin vain pois täältä. Toisaalta jos lähtisin, en enää ikinä pääsisi tähän kouluun. Lopulta päätin mennä sinne vessaan – enpähän ainakaan valehtelisi kenellekään.
Itkeä tihrustin pöntön kannella ja katsoin todistustani uudelleen. Se näytti edelleen täysin samalta, huonolta. Tunsin kyyneleideni kastelevan paperia, mutta juuri nyt en paskaakaan välittänyt jostakin todistuksen kastumisesta.
”Avaa! Bianca, avaa ovi! Nyt se ovi auki, Bic!” joku hakkasi ovea, eikä vain joku, vaan Felix.
”Varaudu sitten näkemään hirviö”, melkein kuiskasin itkunsekaisella äänellä Felixille ja varovaisesti avasin vessan lukon.
”Mikä sulla on, Bic?” hän kysyi lopulta pitkän kiusallisen hiljaisuuden jälkeen. Ääni ei ollut syyttävä tai piikittelevä, vaan pikemminkin huolestunut ja rauhoittava.
”No just nyt olisi aika helvetin vaikeeta olla hyvällä tuulella, kun joutuu jättämään tämän koulun ja siirtymään huumekouluun, jossa varmaan kuolee ekana päivänä ja pitää ottaa vastuuta ja pitää päättää itse, että syökö vai ei, ja, ja, ja, ja…” avauduin vihdoin jollekin ja purskahdin kunnolla itkuun, mutta tällä hetkellä helpotuksesta, sillä olin vihdoin saanut jakaa ajatukseni jollekin.
”Mä ymmärrän sua ja tuen sua aina, mutta Bianca.. mulla on asiaa, mikä ei liity kouluun”, Felix aloitti varovaisesti.
Ihmettelin, että mitä asiaa Felixillä muka voisi olla. Ehkäpä jotain sellaista, että hän joutuisikin viime hetkellä vaihtamaan luokkaa tai hänen koiransa oli jouduttu lopettamaan.
”Mä tykkään susta ehkä vähän enemmän kun kaverina…”
Sitä virkettä seurasi todella pitkä hiljaisuus. Minä olin järkyttynyt, sillä olin aina luullut, ettei kukaan välitä minusta ja nyt Felix – koulun ihanin poika sanoi, että tykkää minusta. Tunsin samoin ja olin todella hämmästynyt. Mietin pitkään, mitä vastaisin ja etenkin, miten Felicia reagoisi tähän.
”Arvaa mitä, Felix? Mäkin rakastan sua, mutta tarviiko muille kertoa tästä?” päätin lopulta sanoa. Kyllä minäkin tosissani välitin Felixistä, mutten halunnut kenekään muun tietävän.
Felix veti minut luokseen ja halasin häntä pitkään. Sitten tunsin sen hetken, kun hän otti minua vielä lähemmäksi ja hänen huulensa lähestyivät omiani. Siinä hetkessä aloin panikoimaan, että mitä jos en osaisikaan yhtään hyvin. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun suutelisin ketään. Silloin oli kuitenkin jo liian myöhäistä, sillä tunsin Felixin huulet kiinni omissani. Ne tuntuivat pehmeiltä ja sillä samalla hetkellä vastasin suudelmaan itse. Se tuntui ihanalta – vielä paremmalta, mitä olin kuvitellut. Pysyimme paikoillamme pitkään, enkä olisi halunnut siitä lähteä ikinä. Pian kuitenkin poika irrottautui minusta. Se tuntui surulliselta, sillä hetki oli ollut taianomainen ja täydellinen.
”Alax?” kysyin siinä hetkessä Felixiltä ja sain vastaukseksi pienen nyökkäyksen ja kauniin hymyn. Painoin pääni poikaystäväni pehmeälle hartialle ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan hymyilin aitoa hymyä.
”Yhdessä me selvitään! Ollaan aina selvitty ja tullaan selviämään!” Felix jatkoi kauniilla kuiskausäänellä ja samalla lopetti sanansa.
Katsoin vielä ruusuani ja Felixin ruusua. Olimme tuoneet ne vessaan, sillä kannoimme niitä mukanamme koko ajan. Ne näyttivät täydellisiltä vierekkäin. Vähän kuin minä ja Felix: kaksi täydellistä.
Minua jännitti edelleen yläkoulu, mutta nyt tiesin, että poikaystäväni tukisi minua aina, enkä jäisi ikinä yksin. Saisin Felixiltä joka hetkessä apua ja rakkautta. Ainoa mikä minua enää huoletti, oli Felicia. Minulla ei ollut mitään hajua, miten meidän kahden paras ystävä reagoisi tähän tyttö – ja poikaystävä asiaan.
”Mitenkäs Felicia?” kysyin arasti poikaystävältäni.
”Mietitään sitä sitten, kun on sen aika. Nyt ei ole oikea hetki”, hän vastasi.
Ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen sisälläni syttyi pieni toivonkipinä ja uskoin, että kaikki järjestyisi vielä parhain päin.
Mainitse kirjoitusvirheistä, jos sellaisia löysit – se on KÄSKY! Lisäksi voit totta kai kertoa muunkin mielipiteesi tästä postauksesta :D Käytin tässä muuten paria dialogia, mitkä löysin Wattpadista. Käy katsomassa tästä se luku, mistä sain inspiraatiota! Se inspiraatiokirja on muuten todella hyvä, joten jos kaipaat inspistä, niin suosittelen katsomaan!
Mitä luulet muuten, ovatko Felicia ja Felix sisaruksia?
Heippa 💙
Anni
MÄ OLEN EKA, KERRANKIN
Linnea
Okei mahtavaa Anni, mutta ei sun tarvitse kirjoittaa yksittäistä kommenttia, että olet eka! Ota nyt kuitenkin keksisi 🍪
Olivia
Mä en löytänyt muita kirjoitusvirheitä kuin ehkä sen, että jos kirjoittaa 4B-luokka, siihen viivan ja kirjainten väliin ei tule välilyöntiä – mutta se nyt voi johtua laitteestanikin. Mutta nyt Lini, mä otan tän henkilökohtaisesti. Ensin Olivia ja sitten Bianca. Tarina itsessään oli kiva, dialogi vaikutti ehkä vähän erikoiselta, mutta muuten hyvä!
Linnea
Mä kävin korjaamassa tuon jutun. Kiitos kun huomautit 💛
No Bianca oli kaunein B:llä alkava nimi! Tai olisin mieluummin laittanut Bea tai Beata, mutta PJMK:ssa on Beata, niin en laittanut :D Olivia oli muuten Kanin keksintö, ei mun!
Munkin mielestä se dialogi oli vähän erikoinen, eikä sopinut tähän, mutta mä jätän sen siihen ja muokkaan ehkä vähän!
Sä saat keksin, koska olit eka kunnon kommentoija 🍪
Taco
Tää oli niin ihana, en kestä💜💜 Mä pidin kumminkin enemmän alusta, ehkä lopussa tapahtumat tulicat jotenkin kertaheitolla.. no, pisteet siitä, etten löytänyt kirjoitusvirheitä😂✨
Linnea
Okei kiitos ja hyvä jos ei löytynyt kirjoitusvirheitä 💜💜
Fiksutyyppi
Älkää mua syyttäkö, en sillon vielä tiennyt, että Biken oikea nimi on Olivia🙈
Mutta itse tarinaan: Se oli tosi taitavasti kirjoitettu! Mutta mun mielestä ehkä loppu tapahtui vähän nopeasti ja muutenkin jotain jäi puuttumaan… Ja nyt mä kuulostan ihan kamalan negatiiviselta, mutta oli tämä oikeasti ihan hyvä!
Linnea
Okei, mä voin muuttaa vähän sitä loppua jossain kohtaa, kun sä ja Taco ette olleet tyytyväisiä siihen.
Ja etkä kuulosta negatiiviselta!
Kiitos palautteesta 💛💛💛
Kissa_fani
Tämä oli aivan ihana! <3
En ainakaan itse bongannut mitään kirjoitusvirheitä. ✨
Itse uskoisin että Felicia ja Felix olisivat jopa kaksosia. 😅
Linnea
Kiitos paljon ❤️
Kaksosia? Ehkäpä 😉 Kerron seuraavassa postauksessa:D
Olivia
No, jos ne on samalla luokalla, niin ne on joko kaksosia tai niillä on 1-3 kuukauden ikäero tai, öö, jompikumpi on jäänyt luokalleen?
Olivia
Tai sitten jompikumpi on adoptoitu :D
Erica
Niin, koska eihän Felixin sukunimeä kerrottu..
Linnea
Mä jätän teidät tänne pähkäilemään tuota asiaa:D
Erica
Hei! Ryöstitkö tuolta alkuhöpinöistä sen huijauksen!
Linnea
Minkä huijauksen? 🙃
Erica
Omassa blogissani lukee ”Osasta tulee hieman erilainen koska- Huijasin! En tietenkään paljasta mitään” Mutta jos et sitä muistanut, (Epäilemättä olet silti lukenut sen) se ei haittaa…
Linnea
Aa, olen lukenut, mutta se ei kyllä taida olla oma keksimä juttusi, sillä mielestäni jonkun muunkin blogissa on lukenut niin:)
Erica
Niinkö? Ai. Kerrankin luulin keksineeni jotain hauskaa!
Oona
Ihana postaus! Nimet varsinkin olivat ihania! Ei ehkä kauhean hyvin kirjoitettu tuo kohta, jossa nuo Bic ja Felix suuteli, mutta voi johtua siitä, että luin just äsken ällösöpöä kirjaa xd Kirjoitusvirheitä ei löytynyt ja se on hyvä juttu:D
PS: Mun veikkaus on ettei Cia ja Felix ole yhtään mitään sukua keskenään
Linnea
Mä en osaa kirjottaa suutelukohtauksia, joten tiedän ettei se ollut hyvä…
Kiitos kommentista 💙💙
Olivia
Oona, jos sä nyt puhut Arvoitus nimeltä Margosta, mä tapan sut.
Anni
Okei, anteeksi paljon, Lini, ettei mun ensimmäinen kommentti ollut järkevä. Mä en vaan ehtinyt lukea tätä postausta silloin, mutta nyt luin. Ja… VAU, VAU, VAU. Vau.
Tämä oli varmaankin paras sun kirjoittama tarina, jonka olen lukenut. Tuo BFF – Bianca, Felicia, Felix -juttu oli aivan ihana ja hauska yksityiskohta, ja pidin siitä jotenkin erityisesti! <3 Myös se, että tämä tarina kertoi kevätjuhlista ja vähän itsekriittisyydestäkin oli ihanaa, ja tuo, että Biancaa pelottaa mennä yläkouluun… I-h-a-n-a-a! Alku ja keskikohta olivat ihania, mutta tuo kohta, missä Felix kertoo pitävänsä Biancasta ja vähän sen jälkeen, ei oikein iskenyt muhun. Jep, se idea oli todella hyvä ja upea, mutta jotenkin toteutus ei ollut yhtä onnistunut kuin muu tarina. Se, että Bianca vastasi "Sama" – se kuulosti niin oudolta ja jotenkin siltä, ettei asialla ollut hirveästi merkitystä hänelle. Ja sitten se, että Bic oli heti ihan "Felix on nyt mun poikaystävä" – eihän se ihan aina tarkoita automaattisesti sitä, että aletaan seurustelemaan, jos molemmat pitävät toisistaan ihastumismielessä. Kuitenkin, ihan tuo loppu, viimeiset kappaleet, oli upea ja niin toiveikas <3 <3 Eikä tainnut yksikään kirjoitusvirhe pistää silmään… ;)
Felix ja Felicia… öö… heidän nimensä sopivat liian hyvin yhteen ollakseen sattumaa, ja usein, jos kirjallisuudessa kaveriporukassa on kaksi samaa sukupuolta ja yksi eri, kaksi ovat sisaruksia. Joten kyllä, Felicia ja Felix ovat sisarukset!
Linnea
Okei kiitos TODELLA TODELLA PALJON! Anni sä et tiedäkään, kuinka paljon mulle merkitsee saada just sulta tällanen kommentti 💙
Ton yhen kohdan mä voisin muuttaa, koska muakin häiritsee se.
Ja sä et löytänyt kirjotusvirheitä, ihanaaaaaaa!
Kiitos vielä kerran <33
Lumiruusu
MAHTAVA tarina!!! Mullakin oli lauantaina kevätjuhla.. (se oli jossain huitsinnevadassa Xd )
Mutta itse tarinaan Se oli Tooooooosiiii hyvä! Asiat tapahtu kyllä vähän liian nopeasti! Voi ei oon negatiivinen! MUTTA mä mietin miks mun kevätjuhlissa laulettiin HYTTYS LAULUA??, 😂 ja saanko avokaadon ku mulla oli lauantaina kevätjuhla? XD
Linnea
Oi kiitos! Itseasiassa mulla oli kevätjuhla jo keskiviikkona, mutta BFF kolmikolla oli lauantaina.
Negatiivinen palaute ei haittaa YHTÄÄN : D
Hyttyslaulua? Kuulostaa mielenkiintoiselta. Mä haluan kuulla:D
Voi Lumi, en mä sulle taida avocadoa antaa, mutta tuo Annin keksi on edelleen tuolla. Käypä varastamassa se 🤩
Erica
Mutta se keksihän oli Ollille?
Linnea
Ja toinen keksi oli Annille 😉
Erica
Aaaaa
Perho
Ihana tarina! Oli kiva lukea tätä, kun olin ensin julkaissut oman samantapaisen tarinani. Erilainen näkökulma ja tykkäsin tästä!
Luulen, että Felicia ja Felix ovat sisaruksia. Samanlaiset nimet? 😅
Ja en löytänyt kirjoitusvirheitä!
Mulle tuli jonkinlainen kiukunpuuska, kun luin tuon Biancan todistuksen. SIIS SE ON AIVAN MAHTAVA! Noilla numeroilla pärjää tosi hyvin. Kaikki tuohon tarinaan samaistuvat; NOILLA TE PÄRJÄÄTTE! Minulla ei ole yhtä hyvät numerot. Mutta olen niihin tyytyväinen.
Aloin yhtäkkiä rakastamaan rakkaustarinoita. KIRJOITTAKAA niitä enemmän! 😂 Tämäkin onnistui hyvin! (Nyt mielessäni kehittyy rakkaustarina)
Nyt minulle tuli entistä vaikeampi olo.. Haluan takaisin vain alakouluun.. Jospa minä olisin ollut tuo tarinan Bianca.. 😇
Kerrankin sain pitkän kommentin! Edes tomaatti? 😂
Olivia
Sorry, Perho, mutta se on mun kaima enkä mäkään olisi tohon ollut tyytyväinen…
Linnea
Tiedän, että jotkut ovat noihin numeroihin tyytyväisiä. Bianca ei ollut (minä en olisi)
Ei tomaattia. Mistä hyvästä muka 🙃
Kiitos kommentista!
Perho
Linnea sä oot epäreilu! Kerrankin sain pitkän kommentin! 😫😂 Ja muuten laitanko lisää kysymyksiä? 😉😉
Lumiruusu
Jaa täällä halutaan kuulla hyttys laulu joten täältä pesee xd
Mä olen pieni peto hyttys Hubert vaan kohta tulee veto ja hurjan syyhyn saat!
Bzz Bzz Bzz Hyttys hubert oon ja kohta pistän sua ohimoon
siinä teille hyttys laulua xd saanko nyt avocadon hienosta esityksestä? Ei menny ihan järjestyksessä mut en mä voi muistaa niitä sanoja xd
Linnea
Kuulostaa hyvältä laululta:D
Avokado? Nooh, ota viinirypäleet 🍇. Tästä eteenpäin sitten vaan eka saa keksin😉
Tan tan taa
Oho
Linnea
Olihan se ehkä vähän yllättävää, että Bianca ja Felix päätyivät yhteen. Vai mitä tarkoitit?
Sadekuiskaus
Kirjotusvirhe bongattu: tokarisi !
Vilja
Myöhäistä, mutta silti kommentoin – koska YKSINKERTAISESTI tämä on FANTASTINEN. Niin kuin… Joo, olen lukenut tätä uudestaan ja uudestaan ja pitänyt tästä NIIIIN paljon… Tämä on ehdoton suosikkini LTP:stä. 🖤 Heti ekalla kerralla tätä lukiessani pidin tästä ihan järjettömän paljon, jajajajaja… Aivan järjettömän fantastisen mahtavan upeaa. Ja tämän nimi… Sekin on kaunis ja mahtava ja upea ja FANTASTINEN. Mahtavaa.
Linnea
Apua, Vilja! Eikä 😭 Siis ihan uskomattoman ihana kommentti ❤️😍 Mä en oikeesti kestä. Sä oot liian ihana! <3
Ps. Kyllä vanhoinkiin postauksiin saa kommentoida 😉