Sinulle äiti

Tässäpä tällainen uusi postaus, joka on tavallisen tekstinpätkän ja mielipidekirjoituksen sekoitus. Tämä nimi on omasta inspiraatiopostauksestani. Takerruin siihen nimeen niin, että olihan tämä pakko toteuttaa. Muistan sen, kuinka Bianca sanoi, että haluaisi lukea tämän otsikon alla olevan tarinan. Ihan tarinahan tämä ei ole, mutta toivottavasti silti nautit!

Sanon tässä vielä, että tämä on minun, 12-vuotiaan tytön kirjoittama teksti, joten muilla saattaa olla erilainen näkemys tästä asiasta ja luultavasti onkin.

Kuva: Pixabay (ei ole itse otettu xd)

 

Sinulle äiti

Molemmat vanhempasi rakastavat sinua niin paljon. Et itse voi käsittää sitä, kuinka rakas olet heille. Olit sitten esikoinen, kuopus tai jotain siltä väliltä. Olet aivan yhtä arvokas! Jos olet esikoinen, tiedät varmasti tunteen, kuinka pikkusisarustasi kohdellaan paremmin ja hänestä välitetään enemmän. Minä ainakin tiedän. Se on inhottavaa, koska sinuahan pitäisi kuunnella. Synnyit maailmaan ensimmäisenä. Et ollut viimeinen, vaan ensimmäinen. Eikö ensimmäinen yleensä olekin paras? Miksei tässä tapauksessa sitä ensimmäistä ja samalla parasta ihmistä kuunnella?

Itselläni ei tietenkään ole kokemusta äitiydestä, vaan ainoastaan se esikoisen näkökulma, enkä todellakaan mielipidettäni jyrkästi käännä siitä asiasta, että pikkusisarusta lellitään. Se on vaan totuus! Ehkä kuitenkin tuon asian positiivisia puolia voi aina etsiä. Pikkusisaruksesi on pienempi ja tarvitsee enemmän tukea. Sinä olet vanhempi ja osaat itse tehdä päätöksiäsi ja muuta sellaista.

Vanhempi. Viisaampi. Parempi. Ajattele näillä konsteilla itseäsi! Olen ihan varma, että tykkään juttelusta enemmän sinun, kun pikkusisaruksesi kanssa. Tai no, en tietenkään voi tietää, mutta luulen, että sinä olet lähempänä minun ikääni, kuin pikkusisaruksesi.

Joskus taas vanhemmat ylihuolehtivat sinusta, vaikka pärjäisit ihan hyvin itsekin. Nyt varmasti alkoi kuulostamaan tutulta! Jos vanhempiasi kiinnostaa vain se pikkusisarus yleensä, niin miksi sitten pitää auttaa kun sitä apua ei tarvitse.

”Osaatko varmasti nyt kokata tuon ruuan?”

”Joulukuusta täytyy muistaa kastella sitten kun olen kolme tuntia poissa kotoa.”

”Älä sitten laita kättäsi kuumalle hellalle!”

Nuo asiat ovat suurin piirtein opetettu viisi vuotiaalle ja tuo viimeinen aiemminkin. Miksi sitten vaan täytyy muistuttaa ja muistuttaa?

Vanhemmat haluavat vain pitää sinusta huolta, eikä sinulle saa käydä mitään. Olet heille niin rakas, että pikku prinsessan pitäisi elää täydellistä elämää vanhempien vallan alla. Ilmeisesti myös joulukuuset ovat vanhemmille tärkeitä.

Vanhempasi ovat tehneet sinun eteesi niin paljon. Joka päivä sinä saat eteesi ruuan, etkä vain kerran päivässä, vain useamminkin. Sinulle on myös ostettu varmasti todella monia asioita, synttärilahjat, joululahjat, muut lahjat, sänky, koulupöytä…

Vaikka ne olisivatkin käytettyjä, niin silti niihin on käytetty rahaa ja rakkautta.

Olet varmasti nähnyt esimerkiksi YouTubessa jonkun reaktio raskauteen videon. Siinä näet, miten paljon sitä tulevaa lasta rakastetaan. Oma lapsi, ihania vaatteita lapselle ja paljon muutakin! Sinun äitisi on saanut kokea tämän onnen. Positiivinen raskaustesti, elämä pysähtyy. Onko tämä unta, vai näenkö harhoja? Hänestä tulisi äiti. 

 

Sinäkin rakastat äitiäsi. Se on fakta. Välillä on kyllä niitä päivä, jolloin kaikki ärsyttää, eikä se vanhempi osaa puhua yhtään oikein ja yhdellä sanalla saattaa saada tunnepurkauksen aikaiseksi. Se kuuluu elämään ja minun mielestäni on ihan normaalia suuttua välillä. Olen kuitenkin aika varma, että teille tulee siitä huono omatunto, ainakin lopulta.

Miksi minun piti huutaa sille nyt? 

Jos sinun mielestäsi raivoamisessasi ei edelleenkään ole mitään pahaa, kadut silti sitä, sillä äitisi aloittaa saarnauksen aiheesta, että koko aikaa ei voi vain huutaa vaikka se kuulukin ikään. Huokaus, todella syvä huokaus.

Yleensä minua kuitenkin sen saarnan seurauksena alkaa ärsyttämään tekoni. Jos joskus saan lapsia, niin en kai haluaisi heidän huutavan minulle. Se ajatus päässäni yritän sinnitellä, että ääneni ja mielialani pysyisivät normaaleissa lukemissa, eivätkä siellä raivokohtauksen parhaalla.

Tämä teksti on tehty sinulle äiti. Jaksat elää kanssani joka päivä, vaikka huudankin sinulle puolivahingossa vähän liiankin usein. Et ole hylännyt minua, ja useimmiten tuet minua kaikessa. Rakastat minua ja sen tiedän. Olen saanut sitä onneksi elämän aikanani kuulla paljon!

Sinä uskot minuun enemmän kuin minä itseeni. Jos sinua ei olisi, ei kukaan oikeassa elämässä tuntemistani henkilöistä osaisi aavistaa kaikkia tunteitani. Onneksi sentään sinä olet siinä. Nyt ja toivottavasti aina!

 

 

Siinä. Ughh! Tämä teksti ei onnistunut yhtään. Ehkä silti nyt julkaisen sen. Tai ilmeisesti olen tehnyt sen kun sinä kerran luet tätä.

Tästä piti tulla sellanen iloinen ja mahtava postaus, mutta tämä onkin yllättävän negatiivissävytteinen. Hups! En selkeästi ole hyvä toteuttamaan tekstien tarkoitusta…

Tämän alkuperäinen versio oli vielä erilaisempi, mutta sitä päädyin hieman muokkaamaan. Tässä tämä nyt sitten on.

Okei haluan vielä sanoa, että mun äidin ei ainakaan pitäisi lukea tätä postausta. Näitä sanoja en pystyisi sille suoraan päin naamaa sanomaan xd.

 

No, ehkä joku tykkää tästä kuitenkin.. heh.

11 kommenttia

  1. Mahtava! Mielipiteeni on suurinpiirtein samanlaiset. Vanhemmat ovat välillä ärsyttäviä ja rasittavia ja vain kaksi vuotta nuorempi pikkusisko saa paljon enemmän helpotusta ja huolenpitoa, kuten myös kaikki veljenikin (paitsi no vanhin niistä) saavat paljon huomiota. Joskus jopa tunnen jääneeni hylätyksi, niin yksinäistä se välillä on.

    Todella hyvin kirjoitettu ja sait kaikki asiat tähän pieneen tekstiin. Oikein paljon kiitoksia ja tästä muistuikin myös mieleen, että minun piti ottaa Ficille kuvia meidän hiiristä (tämä ei todellakaan kuulu tähän xd) Mutta vielä yhdestä virheestä aion mainita, nimittäin sanojen ”reaktio raskauteen” jälkeen teksti muuttuu pienemmäksi, eikä siitä enään kasva sen kappaleen aikana isoksi, se vähän häiritsi lukemista, mutta ei siitä muuta harmia ollut:D

    Vastaa

    1. Okei kiitos! Mun mielestä en siis itse onnistunut tässä, joten on erityisen kiva kuulla positiivista palautetta. Hmm. En edes itse huomaa sen tekstin koon vaihtumista siinä. En siis vaihtanut sitä mitenkään, joten en valitettavasti osaa vaihtaa sitä. Ja hei olit eka, joten keksisi on tässä 🍪. Ja mulle kans kuvia niistä hiiristä!

      Vastaa

  2. Tää on niin samaistuttava, valaiseva, ja kuitenkin jotenkin niin lämmin teksti, etten kohta oikeasti kestä… Huomaatko jotain? Niin, aloin taas kirjoittaa kirjakieltä.. Näin käy lähes aina, koska olet niin hyvä kirjoittamaan :’D Pisteet siitä, että tää teksti antoi ajateltavaa <3

    Vastaa

  3. En tiedä mikä on alkuperäinen versio, enkä välttämättä haluakaan tietää. Nimittäin tämä on koskettava ja mahtava teksti!

    Olen samaa mieltä, että nuorin saa aina enemmän huomiota ja huolenpitoa, mutta se siksi, koska se on nuorin. Nuorempi ei osaa samalla tavalla kuin vanhemmat. Ja sitä paitsi nuorena pitää opettaa, että on arvokas ja ihana. Vanhemmat tietävät sen jo. Tai toivottavasti tietävät.

    Kuitenkin ihana teksti! Tykkäsin!

    Vastaa

  4. Oo… Ihana! Rehellinen ja koruton. Ei tästä oikein muuta voi sanoa. ❣️

    Ps. Jos ikinä löydän äitisi, netistä tai jostain muualta, lähetän tämän hänelle. 🙂

    Pps. Kuulepas Move, kaikki eivät ole niin addiktoituneita kaikkeen raskausaiheiseen kuin sinä, joten EN ole nähnyt sellaista videota. 😅

    Vastaa

    1. Ei Vikke, sä et lähetä tätä sille. Onneksi kuitenkaan mun äitiä ei pitäisi löytyä netistä xd.
      Ja hei, kaikki ovat ihan varmasti nähneet jonkin raskaus aiheisen videon xd. Mutta et halua tietää millainen tämän alkuperäinen versio oli…
      Anyways kiitos❤️

      Vastaa

  5. Pidin tästä! 💙 Vähän tuo alku ärsytti, koska on todella surullinen, mutta totta oleva fakta, etteivät kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan. Lapsia hylätään kadulle, jopa satutetaan vanhempien toimesta – ei onneksi niin paljoa Suomessa, mutta kuitenkin. Okei, mä olen kamala, miksi mä takerrun tuollaiseen?

    Olisi ehkä ollut kiva, että tässä olisi kerrottu enemmän siitä äidin kunnioittamisesta ja itse äidistä, eikä pikkusisaruksista ja heidän suosimisestaan. No, joka tapauksessa tämä teksti oli tosi kiva! ✨

    Vastaa

    1. Olen samaa mieltä, että tuo ettei kaikki vanhemmat rakasta lapsiaan on totuus, mutta tosiaan halusin tästä vähän enemmän sellaisen iloisen tekstin (mikä ei lopulta onnistunut)
      Mutta kiitos💙

      Vastaa

  6. Anteeksi, että kommentoin vasta nyt, mutta upea postaus jälleen kerran ja pystyn samaistumaan moneen kohtaan!💕 Todella rohkeaa julkaista tällainen blogissa<3

    Ps. Kai kaikki nyt edes jonkun raskausaiheisen videon on nähnyt YouTubessa? Tai ainakin mä olen…

    Vastaa

    1. Mä mietin aika pitkään, että julkaisenko tätä. Lopulta sitten päätin julkaista sen:D

      Ja ihan varmasti kaikki ovat nähneet edes jonkun raskausaiheisen videon! Mä tiiän sen.

      Mutta kiitos Kanala💕

      Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.