(Kuva: Pinterest)
Moi ja tervetuloa uuteen postaukseen! 💙 Tämä postaus on Esterin pudotuspeliin, jonka aiheena oli kesä.
Tämän tarinanpätkän julkaiseminen on mulle vaikeaa, sillä mietin pitkään, että uskallanko julkaista runoa (joka siis löytyy tästä tekstistä).
Okei, nyt lopetan selittelyni ja päästän sinut lukemaan tätä postausta! ✨
Ps. Sovitaan yhteisesti, että tämän postauksen artikkelikuva on tammi!
Istun tukevalla puunoksalla ja kurkistan tammenlehtien välistä etupihallemme. Näen siellä pikkusisarukseni Clarissan ja Aadelin, sekä oman isäni. Kaikki kolme leikkivät vesisotaa ja aina välillä kuuluu Clarissan ilonsekainen kiljaisu, kun viileä vesi osuu häneen. Siitä äänestä hymy nousee väkisinkin korviin asti, kun pieni 6-vuotias tyttö saa elää täydellistä elämäänsä.
”Cira, haluaisitko sinäkin tulla mukaan?” isäni kailottaa minulle, koska luultavasti näkee, kuinka seuraan muun perheen touhuja. En kuitenkaan halunnut mennä tällä kertaa mukaan.
”En nyt, koska mulla on kivaa tekemistä täälläkin”, vastaan hänelle. Isä nyökkää, mutta sen jälkeen pudistelee päätään hieman epäuskoisena, sillä hän varmasti miettii, mitä tekemistä puussa voisi muka olla.
Isä ei todellakaan tiedä kaikkea, sillä aika kuluu tammessa kuin siivillä – onhan täällä niin paljon ihanaa tekemistä! Esimerkiksi puussa voi kirjoittaa. Rakastan kirjoittamista ja tykkään kirjoittaa tarinoita täällä puunlatvassa. Tai enhän minä puunlatvassa ole – olen puunoksalla, joka on itse asiassa yksi tämän tammen alimpia oksia.
Tykkään siis kirjoittaa tämän puun oksalla. Nytkin minulla on mukanani tarinavihkoni, johon haluaisin luonnostella jotakin.
Olen tämän päivän ajan miettinyt, mitä voisin seuraavaksi kirjoittaa ja vähitellen päähäni on muodostunut selkeä idea, mitä ehkä voisin käyttää. Tällä kertaa teksti on runo, joka kertoo kesästä. Kesä on minun suosikkivuodenaikani, joten rakastan kirjoittaa siitä. Kaikkea helpottaa se, että nyt on oikeasti kesä ja luonnosta saan paljon inspiraatiota.
Avaan vaaleansinisen tarinavihkoni, jonka etusivulla lukee Cira Eleanor Tiihonen, eli minun nimeni. Nimen alapuolella on pieni mielipidekirjoitus, minkä kirjoitin omasta nimestäni. Siinä puhutaan vain siitä, kuinka sukunimeni ei sovi yhtään kauniisiin etunimiini ja siitä, lausutaanko nimeni Sira vai Kira. Nyt en kuitenkaan jaksa jäädä pohtimaan nimeni tarkoitusta, vaan selaan vihkon sivuja niin pitkälle, kunnes löydän ensimmäisen tyhjän sivun.
Se sivu kutsuu kirjoittamaan. Sivu on tyhjä ja näyttää niin houkuttelevalta. Siinä ei ole vielä yhtään tekstiä, mutta kohta se asia on korjattu, sillä otan lyijytäytekynän käteeni ja hitaasti alan raapustamaan siihen runoa – kaunista runoa kesästä. Teen kynälläni koukeroita, joista muodostuu kirjaimia. Kirjaimista tulee sanoja, ja sanoista vähitellen säkeitä.
Välillä kirjoittaminen takkuaa, ja joudun pitämään pienen tauon. Sillä aikaa tuijotan taivasta, sillä saan siitä inspiraatiota. Taivaalla liikkuu valkoiset pilvenhattarat ja siellä lentää muutamia lintuja. Hento tuulenvire pyyhkäisee kasvojani, ja kaikesta tästä keksin uuden säkeen runooni.
Sitten saan runoni valmiiksi! Se ei ole paras runoistani, mutta se kuvaa sitä, mitä halusinkin sen kuvaavan.
”Viime kesänä
haaveilin sen suuren puun alla.
Luin kirjaa unelmiini uppoutuen,
kun pilvenhattarat ohi lipuivat.
Ne tulossa olivat,
kohti kesää.
Tarvitsivat vain oikean suunnan,
jonka taisivat löytää.
Koska kesä saapui,
vihdoinkin!”
Annan runolle otsikoksi Pilvenhattarat. Se kuvaa mielestäni runoa hyvin. Omat runoni eivät yleensä muodosta mitään tiettyä juonta, joten välillä on hieman vaikeaa keksiä osuva otsikko. Tälläkin kertaa otsikko liittyy vain kuuteen säkeeseen, joten se ei ole välttämättä kaikkein sopivin. En keksi silti mitään parempaakaan, joten Pilvenhattarat saa pysyä.
Lasken vihkoni pois kädestä ja otan mukavan asennon. Tuijotan lehtien välistä kirkasta taivasta, ja ajattelen kesän kauneutta. Haistan kesän ja kuulen pikkulintujen laulun. Juuri tällaiset päivät ovat täydellisiä – ei tarvitse huolehtia mistään, ja voin vain rentoutua puunoksalla.
Fiksutyyppi
Uu, ihana!💚 Mä tykkäsin todella paljon tästä tekstin tunnelmasta. Se on just niinku kesäinen ja vehreä ja hauras. Mä haluan joskus testata kirjoittaa puussa xd. Ja hei, eihän tuo runo nyt huono ollut, joten turhaan pelkäät sen puolesta! Sulla saattaa oikeesti olla hyvät mahollisuudet tässä kisassa:D
Anteeksi nyt, että mun pitää vielä valittaa tällaisella pikkuasialla, mutta eihän parhain ole sana?
Linnea
Kiitos paljon 💚 Ja hei, sullakin on todella hyvät mahdollisuudet!
Okei, käyn vaihtamassa sen johonkin muuhun sanaan. Koska en ekana keksinyt siihen mitään.
Ota keksi 🍪
Anni
Parhain on sana, Fiksu!
Anni
https://fi.m.wiktionary.org/wiki/parhain
fiksutyyppi
Okei, ehkä mä uskon, kun oikein todistit. Se ei vaan kuulosta järkevältä…😅
Olivia
Hmm… Runo oli hyvä, mutta en tiedä itse postauksesta. Olen ehkä vähän kriittisellä tuulella, mutta jotain tuosta jäi puuttumaan.
Linnea
Ihanaa, jos se runo oli hyvä (koska mä ajattelin, että sä et tykkäis siitä)!
Kiitos palautteesta (mä en keksi nyt mitään muutakaan järkevää, mitä voisin vastata) 🖤
Lumiruusu
*Haukotus* Huomenta! Mukava tarina! Ei mikään paras mut ei myöskään huono ✨✨
Linnea
Huomenta <3 Joo, tämä ei ehkä ihan ollut mun parhain teksti 🫧
Kurre
Wau Linnea! 💙 Toi oli ja on edelleen upea! Ja runo on vain plussaa. Mua häiritsee tässä jokin en vaan tiedä mikä…
Linnea
Kiitos paljon, Kurre 💙 Mikäköhän sua häiritsee? 😅 Mä en voi korjata mitään, kun en tiedä mitä korjata.
Erica
Noniin! Minä en nyt keksi mitään nipottamisen arvoista. Joten sanon yhden sanan.
*Kröhöm.*
LOISTAVA
Linnea
Oi, kiitos paljon 💙 Tämä oli niin ihana kommentti!
Perho
Minusta runo oli ihana ja todella tunnelmallinen – oikeastaan koko teksti oli. Tarina itse ei ollut niin hyvä, mutta kyllä niitä huonoja päiviä tulee! Mutta siis tämä oli minun mielipiteeni. :)
Linnea
Kiitos paljon, Perho! On ihanaa saada rehellistä palautetta <3
Vilja
Tästä välittyi ihanan kesäinen tunnelma ja alkoi tekemään mieli kiivetä puuhun😅🌸 hieno tarina!
Ja se runo oli aivan ihana ja kaunis! Siitäkin välittyi kesäinen tunnelma ja tulin hyvälle tuulelle✌️ Mulle tuli tuosta tekstin puusta mieleen vaan yks lähileikkipuiston puu, jonka oksalle olen monesti kiivennyt😂
Linnea
Haha, mäkin haluaisin nyt kiivetä puuhun 😅
Kiitos paljon ihanasta kommentista, Vilja 💙💙💙
Vilja
Ja joo, olen siis uusi kommentoija 🙂
Linnea
Ihanaa, että löysit blogiini! Olen lukenut sinun blogiasi, koska linkkasit sen Annin tarinablogiin 💙
Erica
Jaa… ai niin! Siis mua huvittaa vain se, että Anninkin tarinassa ”Kauneus on sen silmissä, joka näkee kauneuden” oli myös Cira, ja sekin Cira mainitsi sen, että lsusutaanko se nimi nyt ”Sira” vai ”Kira”
Linnea
Toivottavasti se ei häiritse Annia liikaa ✨
Anni
Aivan ihana! 💙 Mä rakastan sun kirjoitustapaa tässä, ja oikeasti, tämän tarinan luettua voi todellakin sanoa, että sä olet hyvä kirjoittamaan. Tätä kuvaa ehkä parhaiten sana kaunis, ihanaa 💙 Ja tuosta runosta mä en oikein ole mitään mieltä, se ei ole erityisen hyvä, muttei mikään huonokaan. Onnistuit saamaan tähän hyvin kesäisen tunnelman, upeaa 💙
Linnea
Tämä kommentti nosti jättihymyn mun kasvoille 💙💙💙 Kiitos, Anni!
Ja runoja mä alan nyt varmaan kirjoittamaan aktiivisesti (vihkoon. En julkiseksi ihan vähään aikaan…), joten varmaan kehityn sitten niissäkin!
Moonzku
Ihan hyvä, mutta jotenkin en osaa ajatella Ciran istuvan puussa🙃. Ja oon samaa mieltä Ciran kaa; sen sukunimi ei sovi sen etunimeen ja toiseen nimeen😅
Linnea
Kiitos kommentista, Moona!
Ja ei todellakaan, Ciran sukunimi ei vainnsovi hänen etunimiinsä. Mitäköhän niillä vanhemmilla on liikkunut päässä kun valitsivat niitä nimiä 😅
Taco
En ehkä päässyt tunnelmaan mukaan, mutta käytit harvinaisen hyviä sanavalintoja; Se tekee tekstistä aina kymmenen kertaa paremman!!💚✨ Lisäksi toi runo oli ihana <333
Linnea
Oi, kiitos paljon, Taconen ❤️
Oona
Ihana, vaikka jotain jäin kaipaamaan. En tiedä. Ei vain tunnu toimivan näin🥲 Kuitenkin kaunis idea ainakin!♥️ Ciran etunimi ja toinen nimi on jotenkin kauniita ulkomaalaisia ja sukunimi taasen tavallinen ja liian suomalainen😅
Ps. Miten tässä tarinassa tuon päähenkilön nimi sanotaan?
Linnea
Kiitos kommentista 🖤
Ciran sukunimen on tarkoitus olla tyhmä ja suomalainen, että hän voi valittaa siitä (Fun fact: oikeasti mä vaan en keksinyt mitään järkevää sukunimeä…)
Ciran nimi lausutaan Sira, koska Kira Eleanor ei toimi 😃
Saippuapullo
Ihana tarina! Runostakin tykkäsin <3
Toi Kesäfiiliksen 😄🌻
Linnea
Oii! Kiitos paljon 🖤 (pienimuotoinen addiktio mustaan sydämeen…)
Hertta
Ihana! Ymmärrän hyvin tunteen ”välillä sanat takkuilivat.” Rakastan itsekin kirjoittamista, ja jos kirjoitan esim. runoa, mitä Cirakin kirjoitti, voin ohjata ajatukseni johonkin muuhun.
Hertta
Miks kukaan ei vastaa?!