Astu sisään

Moiks! Tässä on tällainen lyhyt fantasiakertomus, joka on mun kouluteksti. Mä sain tästä numeroksi 10-. Se miinus tuli vain siitä, kuinka ”Olisi ollut kiva tietää, mitä sitten tapahtui”. Noilla sanoilla ope kuvaili. Mun kommentti tuohon asiaan olisi, että novelleihin kuuluu jättää enemmän tulkinnan varaa 😀Muokkasin tästä pari asiaa ennen julkaisua, sillä niihin en ollut tyytyväinen.

Tein muuten blogistani palautekyselyn, mihin löytyy linkki jo Tarinapajan päiväkirjasta (tein sen jo eilen). Päiväkirjaa ei varmaan kovin moni kuitenkaan lue, joten tässä on linkki kyselyyn! Toivoisin, että käyt vastaamassa siihen! 


Sienna lähti kävelemään pois koulustaan. Hän ehti kulkea vain vähän matkaa, kunnes tutulle metsäreitille eteen avautui yhtäkkiä portti. Siis aivan tavallisen hämyisän metsäpolun keskellä oli portti. Se oli todella iso. Niin iso, ettei sitä pystynyt kiertämään, sillä se tukki koko polun. Väritykseltään portti oli valkoinen, mutta sen reunat olivat kultaiset. Portti näytti yllättävän uudelta, mutta se oli rakennettu vanhanaikaiseen tyyliin.

Sienna oli hämmästynyt, mutta kuitenkin utelias. Häntä kiinnosti tietää, mitä portin takana olisi, mutta toisaalta häntä myös vähän jännitti, sillä siellä voisi olla mitä vain. Lepakot, käärmeet tai liskot eivät olleet ollenkaan poissuljettuja vaihtoehtoja. Lopulta hänen uteliaisuutensa vei voiton ja Sienna päätti käydä kurkistamassa sisään.

Tyttö asteli varovaisesti kohti porttia. Hänen askeleensa olivat pieniä, mutta varmoja. Kun Sienna oli tarpeeksi lähellä porttia, hän otti kiinni kultaisesta, mutta ruosteisesta kahvasta. Ovenkahva oli kylmä, mutta kun Sienna tarttui siihen, hän tunsi, että kahva oli juuri hänelle tarkoitettu.
Ovi alkoi vähitellen aukeamaan ja varovaisesti Sienna kurkisti sisään. Hän kuitenkin odotti vielä, että koko portti olisi auennut.

Pian ovi oli jo auki ja Sienna kurkisti uudestaan sen sisälle. Hän näki vain sumuisia pilviä, eikä merkkiäkään metsäpolusta, jota hän oli vastikään kulkenut. Sienna oli hämmästynyt. Ei hän tiennyt, mitä oli odottanut, muttei ainakaan mitään tällaista.
Nopeasti tyttö kuitenkin toipui alkuhämmästyksestä ja astui pienen, mutta päättäväisen askeleen eteenpäin. Hän näki edelleen pelkkiä pilviä ja sumua. Mihin ihmeen Pilvien valtakuntaan olen tullut? Sienna ihmetteli. Hän askelsi vielä hieman eteenpäin ja tutkiskeli ympäristöään, mutta ei nähnyt pienintäkään merkkiä ulospääsystä. Koko ajan tyttö kuitenkin käveli eteenpäin, sillä Sienna oli varma, että löytäisi sieltä vielä jotakin.

Kohta hänen edessään alkoi aukeamaan selkeämpi maisema. Tyttö ei nähnyt enää pelkkiä pilviä, mutta ei myöskään tavallista metsäpolkua. Hän näki jotain paljon upeampaa. Siennan edessä aukesi elokuvamainen maisema, jossa oli kirkkaanvihreitä puita, vaaleanpunaisia ruusuja sekä muita pastellinvärisiä kukkia. Niitä kaikkia hän ei osannut nimetä, sillä mukaan mahtui myös toinen toistaan eksoottisempia kasveja. Sienna tajusi heti, ettei tämä ollut mikään tavallinen puutarha, sillä missään ei oikeasti ollut näin täydellistä.

Aivan yhtäkkiä Siennan eteen pomppasi puutarhatonttu. Se ei ollut mikään tavallinen patsas, vaan ihan aito ja elävä. Tyttö pelästyi toden teolla, mutta ei antanut jännitykselle liikaa valtaa ja rohkeni kuuntelemaan rauhassa häntä puolet lyhyempää puutarhatonttua. Tonttu oli vähäpuheinen ja käski vain Siennan mukaansa. Tyttö mietti, että pitäisikö perääntyä, mutta taakse katsottuaan hän ei nähnyt ovea missään. Sienna alkoi tuntemaan voimakasta halua lähteä seuraamaan tonttua, vaikka kotona olikin opetettu, ettei vieraiden mukaan saisi lähteä. Ehkä se koski kuitenkin vain ihmisiä. Niinpä hän päätti lähteä seuraamaan tonttua.

Hän ei kuitenkaan tullut takaisin. Ei tiedetty, että oliko tyttö löytänyt ulos taikapuutarhasta, tai jopa löytänyt sieltä uuden hyvän kotipaikan. Siihen vastauksen tiesi vain Sienna ja luultavasti myös puutarhatonttu.


Mä tajusin vasta nyt, että tämähän on kirjoitettu hän – kertojalla! Mä olen oikeasti yllättynyt – positiivisesti! Hei kommentoi ihmeessä mielipiteesi tuohon alle.

16 kommenttia

  1. Upea kuvailu ja kaikki – ihana!🌼 Todellakin plussat hän-kertojasta! Ja eikös tuon lopetuksen kuulunutkin olla avoin? Se sopi mielestäni tarinaan, mutta äh, opettajat ovat opettajia!

    Vastaa

    1. Kiitos! Tosin mun ei pidä vielä iloita, koska sulta ei tule melkein ikinä kritiikkiä…
      No, ei meijän ope edes ole mikään paras äikässä, joten ei mua kiinnosta et saanko kympin, vai 10-, kun sain kuitenkin luokan parhaimman ❤️

      Vastaa

  2. Ihana, ihan oikeasti todella hyvä! 💙 Jotenkin mua häiritsi se, että kyseessä oli puutarhatonttu, sillä mun mielestä siihen olisi ehkä sopinut paremmin joku sellainen olento, jota päähenkilö ei olisi tunnistanut… Varmaan taas mun outoja mielipiteitä, älä välitä :D

    Vastaa

    1. Kiitos palautteesta! Silloin kun kirjoitin tätä tarinaa, ajattelin tuon puutarhatontun sopivan tähän parhaiten. Kiitos kommentista 🤎

      Vastaa

  3. Hyvä tarina, kuvailu ja kaikki!

    Yllätyin kun tuo puutarhatonttu tuli tarinaan. En tiedä miksi, jotenkin ajattelen sinun kirjoittavan jostain muusta. Mutta eipä tuo haitannut, yllätyin iloisesti! 🥰

    Tykkäsin erityisesti yhdestä lauseesta:
    ”Hän tunsi, että kahva oli juuri hänelle tarkoitettu.”
    UPEAA!

    Vastaa

  4. Ihana tarina! Samaa mieltä kuin opettajasi, mutta erillä tavalla. Avoin loppu sopii, mutta se ei sovi tällä tavalla kirjoitettuna. Okei, ehkä tämä ei ole nyt aivan sama ajatus kuin opettajallasi, mutta näin minä tämän näen🙃
    Rakastan tota puutarhatonttua, kun se vain tulee siihen yllättäen 😅♥️

    Vastaa

  5. Kiva tarina! Mun yks tyhmimpiä mielipiteitä on se, et puutarhatontut on söpöjä. Sienna… Ihana nimi!

    *Kirjoitti kommentin kun enon kissa joka on tullu yöks tunkee syliin*

    Vastaa

  6. Siis ihana!! Tiedät että rakastan fantasiaa – joten tää oli aivan mahtava! Ansaitsee sen kympin, ehdottomasti💜✨

    Vastaa

    1. Sun iloksesi multa on tulossa jossain kohtaa yksi toinenkin (ja itseasiassa kolmaskin..) fantasiajuttu. Siihen kolmanteen fantasiatarinaan inspis on sulta, Taco💜

      Vastaa

  7. Ihana tarina!<3 Tuo loppu oli just hyvä! Mut Lini, meidän pihalla on päärynäpuu😂😂😂(Ärsyttää, mä unohdin, mitä olin kirjottamas tuohon loppuun🍐😂😭)

    Vastaa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.