Moikkis! Nyt saattekin lukea minun ja Fiksutyypin kirjoittaman tarinan. Tämä on tosiaan meidän yhdessä suunnittelema tarina, jonka Fiksu sai palkinnoksi Omenapuun alla – kilpailun voitosta.
Aloimme suunnittelemaan tätä silloin kauan aikaa sitten todella nopeasti ja pian aloinkin kirjoittamaan tätä osaa. Sitten kirjoittaminen kuitenkin jäi, joten siksi vasta nyt tämä postaus on tässä.
Tarinan päähenkilöitä ovat Olivia ja Ellen. Ellen on minun hahmoni ja Olivia on Fiksun hahmo. Tämä ensimmäinen osa on Ellenin näkökulmasta ja sitten seuraava osa kertoo tarinaa Olivian silmin.
(Anteeksi Vikke, mutta Fiksu ei tiennyt sun nimeä kun suunnittelimme tätä)
Jään päällä #1
”Tosi mahtavaa! Aivan upea hyppy Ellen!” valmentajani Anton kehui. Kovien nahkahanskojen ääni kaikui koko jäähallissa, kun päävalmentajani löi hanskojaan yhteen.
Olin juuri hypännyt kaksoislutzin ja nyt se taisi olla oikeasti hyvä, tai siis ainakin Antonin mielestä. Olin todella iloinen ja ylpeä, että tämä vaikea hyppy kerrankin onnistui oikeasti hyvin. Hymyilin aika isoa hymyä, sillä tämä oli oikeasti todella tärkeä asia minulle.
Kehut lämmittivät mieltäni aina ja varsinkin, kun niitä sai kuulla jostakin vaikeasta tempusta. Valmentajan lisäksi paras kaverini Ilona tuli onnittelemaan onnistuneesta hypystä. Samoin ryhmäkaverit Mona ja Aurelia hymyilivät, ja näyttivät peukkua jääkentän toiselta puolelta.
Lähellä harjoittelivat myös isosiskoni Olivia ja hänen paras kaverinsa Aada. Aada meni puhumaan jostakin siskolleni, jonka jälkeen Olivia vain katsoi minua murhaavasti. Hän ei itse ihan vielä osannut kaksoislutzia, jonka vuoksi en ollut varma, että miksi hän tuijotti minua niin. En minäkään mikään jääprinsessa ollut! Ehkä olin vain hyvä hypyissä, sillä kun tehtäisiin esimerkiksi piruetteja, niin niissä loistaisivat kaikki muut.
Pian se yksi hyppy unohtui ja siirryttiin tekemään kilpailuohjelmia. Kisat olisivat ylihuomenna ja nämä olisivat viimeiset harjoitukset ennen kilpailuja.
Ensimmäiseksi ohjelmavuoroon pääsi Fiona. Sillä välin kun Fiona luistelisi ohjelmaansa, muut saivat harjoitella jotain omia asioita, vaikka oman ohjelman vaikeimpia askeleita tai liikkeitä. Minä harjoittelin kaksoislutzia, jotta se varmasti menisi siellä kilpailuissa hyvin.
Fiona asettui alkuasentoonsa ja alkoi luistelemaan kokonaista ohjelmaansa. Musiikki oli rauhallinen ja siinä oli paljon pehmeyttä. Musiikki sopi todella hyvin Fionan olemukseen ja hän hallitsi ohjelmaansa oikein loistavasti. Tyttö oli luonteeltaan aika hiljainen ja ehkä vähän ujo, eli täydellisesti minun vastakohtani. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat.
”Ellen varo!” Aurelia huusi. Olin alkanut juuri sirklaamaan vauhtia lutziin, kun Fiona oli luistelemassa nurkkaan, jossa olimme. Väistin nopealla liikkeellä ja selvisin onneksi vain säikähdyksellä.
Aloitin hypyn uudestaan. Sirklauslähdöstä vauhtia, kolmonen ja ponnistus. Pyörin kaksi kierrosta ilmassa, mutta tällä kertaa hyppy päätyi jään pinnalle.
”Ellen ootko sä kunnossa?” Ilona huusi minulle oman piruettiharjoituksensa ääreltä.
”Olen!” huusin ystävälleni rosoisen jään pinnalta. Nousin taas ylös jäältä ja aloitin uuden hypyn. Tätä se taitoluistelu oli: toistoja, toistoja ja vielä kymmeniä, tai jopa tuhansia uusia toistoja. Jokaisen liikkeen ja elementin täytyi sujua täydellisesti, jos edes halusi haaveilla suurista kilpailuista ulkomailla.
”Eltsu, sinun vuorosi tehdä ohjelmaa!” apuvalmentajani Jenny huusi minulle. Anton korjasi vielä Fionan tekemistä, kun minä valmistauduin suoritukseen. Ravistelin jalkojani, jotta ne jaksaisivat painaa ohjelman ajan.
”Muistathan sitten siihen istumapiruettiin kovan vauhdin ja askelsarjaan itsevarma ilme” Jenny muistutti minua aiemmista korjauksista. Samalla Fiona lähti luistelemaan kohti muita ja luultavasti alkoi harjoittelemaan jotakin omaa askelta. Nyt en kuitenkaan keskittynyt Fionaan tai edes Ilonaan. Tämä oli minun oma hetkeni. Sain tehdä sitä, mistä nautin. Luistelin itsevarmoin ottein alkuasentoon ja samalla kuulin musiikin ensimmäiset tahdit.
Tein hitaasti ja varmasti paikallaan olevat käsiliikkeet ja lähdin sirklaamaan vauhtia ensimmäiseen elementtiin, joka olisi kaksoissalchow. Sirklaus ja toinen, vielä kolmas, painonsiirto, eteenuloskolmonen, ponnistus ja sitten pyörin ilmassa kaksi kierrosta. Tulin hypystä alas ja loihdin naamalleni bilehymyn. Se kuului tähän kohtaan ohjelmaa. Varmoin ottein luistelin koko ohjelmani ja parin minuutin päästä seisoin hengästyneenä loppuasennossa.
”Hyvä Ellen! Tule tänne kuuntelemaan palaute!” Jenny huuteli minulle musiikinsoiton kohdalta.
Luistelin rennosti kohti Antonia ja Jennya ja olin valmiina vastaanottamaan palautteen, mitä kohta saisin.
”Se oli tosiaan ihan hyvä suoritus. Ihan huippupisteitä ei tuolla ohjelmalla lähtisi, joten muista katsoa, että ne hypyt tulevat viimeistellysti. Sitten siihen istumapiruettiin vielä enemmän vauhtia, että pyörii enemmän”, korjasi Anton minua samalla, kun nyökkäilin vieressä.
Minun jälkeeni ohjelmavuoroon pääsi Olivia ja sitten kaikki muutkin jossakin järjestyksessä.
Pian tunti olikin jo loppunut ja pääsimme pukuhuoneeseen vaihtamaan treenivaatteita tavallisiin huppareihin ja college – housuihin. Välillä tuntui hassulta, että samat sporttisen näköiset luistelijat olivat myös ihan tavallisia koululaisia, jotka laskivat kertotauluja ja kertasivat sanaluokkia.
”Ellen tule jo!” Olivia huusi. ”Mulla on vielä läksyjä tekemättä enkä tosissaan tee niitä aamulla”, hän jatkoi saarnaustaan.
”Okei, mä tulen” huusin isosiskolleni ja samalla katsoin Ilonaa miksi juuri Olivia on minun siskoni – ilmeellä. Sen jälkeen lähdin juoksemaan ulos pukukopista, sillä en jaksanut kuunnella Olivian raivokohtausta.
Parkkipaikalla ollessani hyppäsin autoon ja kiinnitin turvavyöt. Avasin puhelimeni ja niin teki myös Olivia. Olivia tosin etsi ohjelmamusiikkinsa ja teki mielikuvaharjoitusta, toisin kuin minä, joka pelasin Brawl Starsia.
Kymmenen minuutin päästä olimme kotona. Juoksin sisälle ja tyhjensin nopeasti luistelulaukkuni. Tein sen niin nopeasti, että siitä tuli varmasti maailmanennätys. Sen jälkeen juoksin huoneeseeni ja aloin piirtämään koiran kuvaa. Ensiksi piirsin koiran ääriviivat, mutta alkaessani värittää tajusin, että ruskeasta tussistani oli loppunut väri. Olivialla varmasti olisi sellainenkin. Lähdin kävelemään kohti isosiskoni huonetta, jotta saisin piirrettyä koiran kunnolla.
Astelin käytäväämme rauhassa kohti Olivian huonetta ja päästessäni tarpeeksi lähelle avasin hänen huoneensa oven metallinvärisestä kahvasta.
”Mitä hemmettiä sä teet täällä Ellen? Sä kävelet tänne aina ihan kuin omistaisit koko maailman!” Olivia karjui minulle.
”Tulin hakemaan ruskean tussin, koska mun oma kuivui”, vastasin pirteästi Olivialle.
”Äiti! Ellen pöllii mun tusseja!” siskoni jatkoi valittamista. Samalla kuulin, kuinka joku käveli kohti Olivian huonetta ja tarttui ovenkahvaan. Sieltä astui sisälle äiti.
”Olivia, anna vaan se tussi Ellenille lainaan. Hän tarvitsee sitä nyt enemmän kuin sinä”, äiti tuli sanomaan. Hymyilin ivallisesti siskolleni ja nappasin tussin, jonka jälkeen lähdin kävelemään kohti huonettani.
Tunti myöhemmin olin menossa nukkumaan. Käperryin aaltokuvioiseen peittooni ja suljin silmäni.
Aamulla heräsin astioiden kolistelun ääneen. Puin nopeasti tämän päivän vaatteet, eli violetin hupparin ja mustat legginsit. Kun olin pukenut, päätin mennä nopeasti käymään vessassa.
”Ellen ei! Älä tule tänne! Mä oon pesemässä mun kasvoja! Mikä sua oikeesti vaivaa!” Olivia alkoi taas huutamaan minulle. En oikeasti ymmärtänyt, että miksi en saanut tehdä mitään. Katsoin häntä ärsyyntyneellä ilmeellä, mutta pian unohdin koko asian ja hypin keittiöön ottamaan aamupalaa.
Päivä sujui aivan tavallisesti siihen asti, kunnes koitti ilta. Aloin pakkaamaan omia tarvikkeitani kisoja varten. Etsin luistimeni ja tottakai kisapuvun. Kisapuvun laskin lattialle ja muut tavarat asetin huolellisesti laukkuun, mutta sitä rauhaa ei kovin kauaa kestänyt.
”Ellen, miksi sulla on mun luistimet? Sä varastit ne!” siskoni alkoi taas huutaaman minulle. Turhautuneena vedin luistimet laukusta ja ojensin ne Olivialle.
”Tack”, isosiskoni mutisi ja lähti luultavasti pakkaamaan omia tavaroitaan.
Kun olin saanut tavarani laukkuun, lähdin huoneeseeni. Nälkä minulla ei ollut, joten iltapala sai jäädä väliin. Asetin kisapukuni huoneen oven kahvaan. Siinä se odottaisi minua aamulla, yhtä keltaisena ja kimaltavana kuin aina.
Riisuin vaatteeni ja käperryin sänkyyn. Huomenna olisi jännittävä kisapäivä. Minä tavoittelisin kolmen parhaan joukkoon pääsyä. Toivoin, että onnistuisin siinä. Olin valmiina lähtemään lentoon pirteän ohjelmani kanssa. Huomenna kaikki onnistuisi ihan varmasti. Vielä mielessäni kertasin muutamat askeleet ja vaivuin uneen. Kohta se olisi käsillä, ensimmäinen kisapäivä tällä kaudella!
Tämä oli vähän lyhyt. Tiedän sen itsekin. Odottakaa kuitenkin vain jatkoa!
Fiksutyyppi
Kyllä, kyllä, KYLLÄ!! Sain odottaa tätä kolmisen (siis oikeasti, kolmisen) kuukautta, mutta kieltämättä tämä lopputulos on huikea!💙
Kaikki kuvailu, Olivian ja Ellenin luonteet, heidän välinen suhteensa – täyttä priimaa! Miten sä oletkin saanut nää hahmot just sellasiksi, kuin olen itsekin kuvitellut nämä?
Ja oikeasti, tuo kohta ”huusin ystävälleni rosoisen jään pinnalta” – se oli vain LIIAN ihana!💙💙
Mutta arvaa, mikä tässä on parasta?? MÄ PÄÄSEN VIHDOINKIN KIRJOITTAMAAN MUN OMAA OSUUTTA!! Okei, saa nähdä, kuinka pitkään siinäkin kestää…
Btw musta tuntuu et Bikkeä häiritsee toi Olivian nimi…
Linnea
No niin tavoitteena saada sun osuus jouluun mennessä kirjoitettua xd. Okei mieluummin kyllä vaikka huomiseen mennessä…
Mutta kiitos ⛸🤍
Ehkä sä ymmärsit näitä hahmoja, mutta ymmärtääkö muut, kun ne eivät ole tutustuneet Elskiin ja Olppiin vielä niin hyvin kun me (kukaan ei enää tiedä mitä selitän).
Kiitos vielä kerran 💙🫐
Perho
Olenko toinen kommentoija? Olenko? 😍
Mutta… IHANA TARINA! Kuvailit juuri täydellisesti! Huono puoli oli vain se, että olisin kaivannut tarinaan hitusen, ihan vähän lisää jännitystä. Mutta tuo isosiskojuttu! Ilman sitä tuo tarina olisi ollut vain vähän tylsempi teksti. Ihailen taitojasi kirjoittaa! <333
Ja totta kai toinen osa!
Linnea
Olet toka kommentoija, mutta se ei ole sama asia kuin eka :D
Kiitos! Ja jännitystä ei ollutkaan edes tarkoitus olla vielä hirveästi tässä ensimmäisessä osassa.
Toinen osa tulee, vaikkei sitä kukaan haluaisikaan, heh!
Olivia
”Anteeksi Vikke, mutta Fiksu ei tiennyt sun nimeä kun suunnittelimme tätä” – mä aloin oikeasti nauraa tuolle. 😂
Tarina oli… Hmm. Se oli kyllä hyvä, mutta toimii paremmin, jos harrastaa itsekin luistelua – ”sirklaus ja toinen, vielä kolmas, painonsiirto, eteenuloskolmonen, ponnistus ja sitten pyörin ilmassa kaksi kierrosta”… Okei, thanks, meni vähän ohi. 😅 Vaikka periaatteessa tietäisikin, mitä nuo ovat, ei se ole sama asia, ellei itse harrasta luistelua, kun ei tiedä, miltä se varsinaisesti tuntuu tehdä, öö, mikä axel tuo nyt olikaan. Vähän tuntuu, ettei tarina vielä lähtenyt liikkeelle, joten Ficillä on nyt paljon tekemistä toisen osan kanssa… Toisaalta taas plussaa tarkasta kuvailusta.
Joka tapauksessa, NYT VAUHTIA SIIHEN KIRJOITTAMISEEN FIKKE, MÄ HALUAN TOISENKIN OSAN. (Älä väitä vastaan, hyvä nimi on.)
Saanko keksin sekavimmasta kommentista aikoihin? 🙃
Linnea
Okei mun luovuus ei riitä tähän vastaamiseen… Mä olen lukenut sun kommentin 20 kertaa, enkä vieläkään tiedä, että mitä vastaan.
Mullekin oli itseasiassa Todella vaikeaa (isolla T:llä) kirjoittaa tätä, sillä en harrasta yksinluistelua, eikä muokassa tehdä hyppyjä paljoa.
Et saa keksiä, koska mä olen suakin epäselvempi selittämään ja kirjoittamaan kommentteja :D
Taco
Jess! Jatkotarina! Koska jatkikset = PARASTA <3 Samaa mieltä kuin Biscuit, en tajunnu ehkä tota kohtaa, jossa kuvailtiin oita liikkeitä (Enkä tajunnu sen puoleen kaksoisluziakaan, vai mikälie olikaan) mutta Fiksulla on nyt kiire toisen osan kanssa, koska sen voisin lukea vaikka nyt heti :D
Linnea
Okei kiitos! (Okei – sanalla on pakko aloittaa kaikki) Mä yritän hoputtaa Fiksua kirjoittamaan nopeasti!
Lumiruusu
Mä oon aina myöhässä 😅!ja Hei Mä tajusin jotain noista Luistelu mistälieneen liikkeistä 😅(en ole sitten harrastanut luistelua tiedoksi vaan kaikkille)
JA JOS JATKOA EI TULE PIAN NIIN… Okei mä rauhotun mutta jatkoa toivottavasti tulee pian!🌿
Linnea
Sä et edes ole myöhässä, sillä julkaisin tämän eilen illalla, Lumi!
Jatkoa yritetään kirjoittaa mahdollisimman pian 🌿 (Nyt löytyi uusi emoji mihin addiktoiduin)
Kastehelmi
Mahtava tarina! Vaikka en hirveesti tajunnutkaan taitoluisteluliikkeiden selostuksesta, koska en itse harrasta luistelua, ei se silti tarinan hyvyyttä pois vienyt. Ja nyt Fikke vauhtia sen tarinan kirjoittamiseen xd.
Ja jos joku oli myöhässä niin minä…✨
Linnea
Sinäkään et edes ole myöhässä (meinasin kirjoittaa metsässä. Äläkä kysy, että miksi…) 🌿
Kiitos kommentista❤️
Kurre
Jos joku oli myöhässä niin mä. 😂 Toi sisko juttu oli paras!<3 Ei tää tarina on paras.💙 Ööh.. mullakin meni vähän nuo hypyt, ja muutkin liikkeet ohi. Mutta mitäs tuollaiset pienet asiat haittaa?😂 Tää saattaa kuulostaa oudolta, mutta mä kokoajan aattelen että Olivia on Fiksu, ja Lintu on Ellen, en siis luonteesta, vaan kun sä sanoit että Fikke (Hyvä lempinimi Vikke) kirjoittaa sen toisen osan Olivian näkökulmasta, mä aattelin että se ois Fiken näkökulmasta ja tää sun. 😂
Olivia
Kiitti, Kurre, Fikke oli mun eilisen todennäköisesti paras keksintö :D
Linnea
Säkään et edes ollut mitenkään erityisen myöhässä, Kurre :D
Kyllä ainakin Fiksu muistuttaa luonteeltaan mun mielestä Olppiä. Ja varmaan mäkin Elskiä…
Kiitos kommentista 🌻
Ester
No voidaanko sopia, että edes MÄ olen myöhässä? 😂🐬
(Älkää kyseenalaistako tota delfiiniä. Se halus välttämättä päästä näkemään Linnean, joten otin sen mukaan tähän kommenttiin. Se on VID: Very Important Delphin.)
Mutta tosiaan! Mä odotan kakkososaa ihan liikaa, koska sisaruksien välinen suhde oli kuvailtu ihanasti ja samaistun Oliviaan NYT JO aivan liikaa. Täydellinen pikkusisko, joka tekee kaiken oikein, vanhemmatkin tykkkäävät enemmän siitä – jep, tiedän tunteen!!
Tää osa oli ihana, ja mulla on ISOT odotukset ens osaan, että pistäpä parastas, Fic 🐬 (Meidän VID-delfiinimme tuli vielä sanomaan moi-moi :DDD)
Linnea
Säkään et edes ole myöhässä xd. Mua alkaa kyllästyttään, kun joudun sanomaan tämän kaikille…
(Okei mä en kyseenalasta sitä delfiiniä. Itseasiassa se olikin mun käytetyimmissä äläkä kysy, että miksi ihmeessä)
Ja kiitos tosi paljon! Mäkin samaistun Oliviaan osittain, vaikka kirjoitinkin tämän Elskin näkökulmasta. Jes! Sä selkeesti ymmärsit kunnolla, että Ellenistä välitetään enemmän. Hyvä, onnistuin jossain!
Mä olen ihan varma, että toisesta osasta tulee SUPER hyvä, koska Fic osaa kirjoittaa (meinasin sanoa kirkottaa) todella hyvin!
🐬 VID – delfiini tuli moikkaamaan!
Oona
Okei mä en aloita sanomalla, että olen myöhässä vain sanomalla: ”En kai ollut myöhässä?” xd
Ihana tarina todellakin pääsin sisälle vain tästä juonesta en tekstistä. Kaikki luzit ja mitä olikaan on mulle vain jotain random sanoja xd Axel on about ainut minkä ymmärrän joten kuten ja kaikista oudoin niistä on kolmonen, sillä sitä olen ihmetellyt kohta kaksi vuotta! Xd
Fic saat luvan kirjoittaa sen seuraavan osan viikon sisällä, sillä haluan päästä Olpan (oliko se lempinimi tuo?) ajatuksiin, sillä uskon samaistuvani häneen enemmän:D
Voin sanoa, että teksti oli mulle vieraalla kielellä kirjoitettua, mutta hyvää ja soljuvaa! Tästä tuli mieleen kaikkea järkevää, jota en ala nyt kirjoittelemaan, että et pidä minua täysin hulluna, joten lopetan tämän kommentin tähän. Kiitoksia tarinasta ja onnea jatkon kirjoittamiselle! <3
Linnea
Sä olit myöhässä:D
Fiksu aloittaa sitä vasta tällä viikolla ja se juonikin on vielä vähän avoinna, heh.
Se lempinimi oli Olppi!
Kiitos kommentista 🤎
vikkeri
Mä olin myöhässä ja hyvä niin, koska mun ei tartte oottaa toista osaa. 😂😃
Mutta hyvä alku ja en kyllä itsekään harrasta mitään luistelua, mutta se ei häirinnyt lukemista.